Heräsin taas tänään yllättäen auringon paisteeseen, tosin tällä kertaa aurinko antoi puolituntisen lisä aikaa. Harmikseni aurinko katosi taivaalta jo 8-9 maissa. 

Sain keitettyä itselleni onnistuneesti hyvän aamukahvin, ajattelin että tästä ei päivä voi paremmin alkaa. Tosin meinasi tulla itku ennen kuin nousin sängystä, koska oli/ on niin ikävä Ronttia. Joten ajattelin käydä tänään moikkaamassa moista ikävän aiheuttajaa. Ennen lähtöä kirjoitin sähköpostia vuokranantajalle huomaamistani pikku vioista, tässä uudessa hienossa kodissa. 

Rontilla ei tietenkään ollut mitään hätää ja yhtä suloisesti jolkotteli ovelle vastaan huomatessaan kuka tuli käymään. Voi miten olinkaan kaivannut sitä hännän huiskuttajaa. Olisi voinut luulla että viime näkemästä olisi ollut vuosia, mutta siitähän oli vain pari päivää. Vaihdettiin siis monen päivän kuulumiset Rontin kanssa jonka jälkeen oli hyvä käydä vähän nukkumaan.

Itkuhan siinä taas meinasi päästä kun lähdin jatkamaan matkaa, toinen jäi tapittamaan niin toiveikkaana oven lähelle, oli sanottava itselle että kissalle: "Vain tämä viikko, niin ollaan taas yhdessä." huokaus.